Tehdäänkö Virossakin lähetystyötä?


Eilen järjestetyillä Alastaron evankeliumijuhlilla Loimaan seurakunnan Viron lähetti Liisa Rossi kertoi kuulumisia Viron lähetyskentältä. Liisa kertoi paljon Viron uskonnollisesti tilanteesta ja työstään Rakveren Kolminaisuuden seurakunnalla. Osan asioista ajattelin yrittää tiivistää tähän blogiin.


Viroa kutsutaan usein Euroopan ateistisimmaksi maaksi, mutta tämä ei ole aivan totta. Liisan mainitseman tutkimuksen mukaan virolaisista lähes 40 % prosenttia uskoo Jumalaan. Suurin osa näistä ihmisistä ei kuitenkaan ole perinteisiä kristinuskon Jumalaan uskovia ihmisiä, vaan uskomuksiin liittyy paljon muutakin esimerkiksi uskoa jälleensyntymiseen tai horoskooppeihin. Hengellisyys on siis osa virolaisten identiteettiä, ja siksi kirkonkin hengelliselle työlle on paikkansa Virossa.

Vaikka Viro tupataankin ajattelemaan Suomen sisaruuskansana ja jokseenkin samanlaisena kulttuurina, Viron kirkkojen tilanne on hyvin erilainen kuin Suomen kirkkojen. Suomessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu lähes 80 % kansasta, ja kirkolla on vahva institutionaalinen ja organisatorinen rakenne, joka mahdollista suuret työntekijämäärät ja taloudellisen omavaraisuuden. Virossa sen sijaan seurakunnat ovat köyhiä ja jäsenmäärältään pieniä. Usein seurakunnan ainoa palkattu työntekijä on pappi, ja kaikki muu työ hoituu vapaaehtoisten avustuksella. Aikamoinen kontrasti omaan kirkkoomme!

Syy tähän eroavaisuuteen löytyy lähihistoriasta. Neuvostovallan alla uskonto yritettiin poistaa virolaisten elämästä, ja siinä onnistuttiinkin melko hyvin. Neuvostovallan jälkeen kirkot olivat vain raunio siitä, mitä ne olivat ennen. Kuten aiemmin mainitussa tutkimuksessa ilmenee, monilla virolaisilla on kuitenkin tarve hengelliselle yhteisölle.

Virossa myös rippileirit ovat kovin erilainen konsepti kuin täällä koto-Suomessa. Emme välttämättä aina ymmärrä miten erikoinen kulttuurinen piirre meillä on siinä, että lähes jokainen suomalainen 15-vuotta täyttävä osallistuu Suomessa rippikouluun. Virossa rippikoulun suorittavien määrät ovat hyvin vähäiset, ja leiritkin vain viikonlopun yli kestäviä. Lisäksi rippileireille voi osallistua niin usein kuin haluaa, ja Liisa kertoikin, että monet nuoret tahtovat osallistua leirille seuraavana vuonna heti uudestaan!

Liisa pyrkii työssään tukemaan Rakveren Kolminaisuuden seurakuntaa oman erityisosaamisensa avulla. Seurakunnan työn tavoittavuutta Liisa on parantanut mm. kehittämällä seurakunnan sosiaalisen median näkyvyyttä, sekä osallistumalla pienryhmä- ja raamatunopetustyöhön. Paljon työtä on kuitenkin vielä jäljellä. Mikäli tahdot lukea lisää Liisan työstä Rakveressa, tai tukea häntä rahallisesti, lisätietoa löytyy täältä.

Ja Liisan työtä voi muuten seurata myös instassa profiilista @liisa_vironmaassa !

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kurkistus virolaiseen rippikouluun

Uskontodialogia Omanissa