Tunnelmia uudesta työstä ja seurakunnasta

Hei kaikki! Olen vastikään aloittanut Loimaan seurakunnalla nuorisotyönohjaajan ja lähetyssihteerin viransijaisena. Kesä on kulunut lähinnä riparien merkeissä (yllä yksi kuva Taivassalon leirin upeista auringonlaskuista), mutta nyt heinäkuussa olen ehtinyt perehtymään enemmän myös lähetystyön asioihin. Yhtenä uutena asiana, jota haluaisin kokeilla, on blogin kirjoittaminen.

Tässä Maailman kylistä -blogissa minä ja muut seurakunnan työntekijät kirjoittelemme omia ajatuksiamme lähetyksestä ja kirkkomme kansainvälisestä työstä, sekä välittämme kirkkomme lähettien terveisiä koko seurakunnalle. Tämän blogin tarkoituksena on muistuttaa, että kirkkomme ei ole vain instituutio tai kylmiä rakennuksia, vaan elävä maailmanlaajuinen kirkko täynnä erilaisia ihmisiä ja tarinoita.

Ensimmäisessä blogissa ajattelin kertoa hieman omia tunnelmiani uutena työntekijänä Loimaan ev.lut. seurakunnalla. Olenkin kovin innoissani uudesta työstäni, jossa pääsen työskentelemään sekä nuorisotyön, että kansainvälisten asioiden parissa. Erityisen iloinen olen ollut huomatessani, miten innokkaasti seurakuntamme aktiivit ovat mukana kansainvälisen kirkkomme tehtävän toteutuksessa. Kristuksen työtovereita eivät ole vain me kirkon työntekijät, vaan ihan jokainen kristitty.

Keskustellessani seurakuntalaisten kanssa olen saanut kuulla siitä laupeuden työstä, jota ihan tavalliset ihmiset ovat täällä Loimaalla tehneet. Vuonna 2015 alkanut ja Eurooppaa mullistanut uusi pakolaistilanne toi Suomelle aivan odottamattoman ja erikoisen siunauksen. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset joutuivat pakenemaan Syyrian sotaa, Afganistanin levottomuuksia ja vainoa Lähi-Idässä. Osa heistä päätyi Suomeen ja muutama jopa tänne Loimaalle asti. Heidän kohtalonsa jäi meidän käsiimme. Rikkinäiset ihmiset, jotka joutuivat pakenemaan kotimaistaan, toivat omassa rikkinäisyydessään siunauksen meille suomalaisille.

Miksi puhun nimenomaan siunauksesta? Koska maailman avautuessa ja saapuessa luoksemme tuolta jostain kaukaa, voimme nähdä myös Kristuksen itse koputtavan kotiovellamme. Emme löydä Kristusta vain Raamatun lehdiltä tai kirkon alttaritauluista, vaan vähäisimmän veljemme pyytävästä katseesta. Voi kuinka paljon voimmekaan oppia heiltä, jotka ovat luoksemme tulleet!

Monet loimaalaiset ovatkin ottaneet uudet ystävämme avosylin vastaan ja jopa avanneet kotiovensa heille. Kristittyinä meidän tehtävänämme onkin sekä olla vieraanvaraisia täällä kotimaassamme muualta tulevia kohtaan, kuin myös lähteä maailmalle levittämään sitä ilosanomaa, jonka olemme saaneet kuulla. Kumpikaan näistä ei ole vähäisempi tapa levittää evankeliumia. Fransiskus Assisilaisen sanoin meidän tehtävämme on ”Julistaa evankeliumia kaikkina aikoina, ja mikäli tarpeen, käyttää sanoja.”

Kesäisin terveisin,

Matias Uusisilta