Kurkistus virolaiseen rippikouluun
Heinäkuussa Alastaron evankeliumijuhlilla vieraillut nimikkolähettimme Liisa Rossi lähetti terveisiä seurakunnallemme. Tässä pienessä pätkässä Liisa kertoo mm. kokemuksestaan kesän rippileiriltä.
"Kesä alkaa vähitellen vaihtua syksyksi – viime viikolla yllätin itseni jo pohtimasta joululahjoja ja -kortteja! Toivottavasti olet saanut viettää mukavan ja hirmuhelteistä huolimatta virkistävän kesän. Minun kesäni kului vuorotellen töissä ja lomalla, Virossa ja Suomessa. Teki hyvää päästä käymään kotimaassa, tavata ystäviä ja kummilapsia, rentoutua irti arkirutiineista, osallistua kesätapahtumiin sekä päästä suomenkielisiin messuihin ja seurakunnan tilaisuuksiin. Karkun varhaisnuorten harrastusleirin lähetyspajaan ei tullut tarpeeksi lapsia, mutta hyppäsin toiseksi vetäjäksi mediapajaan – tärkeä lähetystyön muoto sekin. Kalajoen Evankeliumijuhlassa sain olla mukana koko viikonlopun ja siellä minut myös piispallisesti siunattiin lähetystyöntekijäksi. Pääsin ensimmäiselle vierailulle nimikkoseurakuntaani Loimaallekin. Kiitos kaikille, joiden vieraanvaraisuudesta sain kesän aikana nauttia, ja kaikille, jotka kävitte Rakveressa kyläilemässä! Katsotaan seuraavaksi pikakelauksella läpi, millaisia huippukohtia ensimmäiseen lähettikesääni Virossa kuului.
Itse sain pitää kaksi oppituntia: Raamatusta ja ihmisestä. Koetin painottaa sitä, kuinka Raamattu on Jumalan sanaa, johon rohkeasti saamme luottaa ja joka vaikuttaa yhä tänäkin päivänä. Jokainen meistäkin on osa tuota suurta kertomusta, joka on maailman luomisesta alkanut. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja sellaisena äärettömän arvokas ja rakastettu, mutta jokainen on myös syntinen ja kauas Luojastaan eksynyt. Onneksi jokainen on myös Jeesuksen ristillä pelastettu.
Ei leiri kuitenkaan pelkkää opiskelua ollut. Kuten ripariin kuuluu, välillä leikittiin ulkona, pidettiin rukoushetkiä, syötiin usein ja hyvin ja laulettiin iltanuotion ääressä. Eroista huolimatta oli siis myös paljon samaa suomalaisiin ripareihin verrattuna."
"Kesä alkaa vähitellen vaihtua syksyksi – viime viikolla yllätin itseni jo pohtimasta joululahjoja ja -kortteja! Toivottavasti olet saanut viettää mukavan ja hirmuhelteistä huolimatta virkistävän kesän. Minun kesäni kului vuorotellen töissä ja lomalla, Virossa ja Suomessa. Teki hyvää päästä käymään kotimaassa, tavata ystäviä ja kummilapsia, rentoutua irti arkirutiineista, osallistua kesätapahtumiin sekä päästä suomenkielisiin messuihin ja seurakunnan tilaisuuksiin. Karkun varhaisnuorten harrastusleirin lähetyspajaan ei tullut tarpeeksi lapsia, mutta hyppäsin toiseksi vetäjäksi mediapajaan – tärkeä lähetystyön muoto sekin. Kalajoen Evankeliumijuhlassa sain olla mukana koko viikonlopun ja siellä minut myös piispallisesti siunattiin lähetystyöntekijäksi. Pääsin ensimmäiselle vierailulle nimikkoseurakuntaani Loimaallekin. Kiitos kaikille, joiden vieraanvaraisuudesta sain kesän aikana nauttia, ja kaikille, jotka kävitte Rakveressa kyläilemässä! Katsotaan seuraavaksi pikakelauksella läpi, millaisia huippukohtia ensimmäiseen lähettikesääni Virossa kuului.
Osallistujien ikä vaihteli 12 vuodesta keski-ikäiseen, ja lisäksi muutama työntekijän lapsi vilisti pitkin pihaa. Suomalaiseen rippileiriin verrattuna leiri oli todella tiivis – kolmeen päivään oli koetettu mahduttaa kaikki oleellinen.
Heinäkuun 9. päivä tuli tasan 18 vuotta omasta konfirmaatiostani. Samana päivänä aloitimme rovastikunnallisen rippileirin Toolsen lomakylässä. Isolta osin vapaaehtoisista koostuva tiimi on järjestänyt näitä leirejä jo kymmenkunta vuotta. Tänä vuonna leiriläisiä oli noin 13. Kahdeksan heistä konfirmoitiin myöhemmin kotiseurakunnissaan, muutama oli konfirmoitu jo aiemmin. Tämän leirin erikoisuus on nimittäin se, että sen voi käydä uudestaan vaikka joka kesä. Osallistujien ikä vaihteli 12 vuodesta keski-ikäiseen, ja lisäksi muutama työntekijän lapsi vilisti pitkin pihaa. Suomalaiseen rippileiriin verrattuna leiri oli todella tiivis – kolmeen päivään oli koetettu mahduttaa kaikki oleellinen. Kymmenen 45 minuutin luentoa tuntui auttamatta liian lyhyeltä, kun piti lähteä siitä, että pohjatiedot ovat nolla. Mutta toivottavasti jotain tärkeää tarttui jokaiselle mukaan. Ainakin palautekierroksella saatiin kuulla, että luennot olivat olleet yllättävän kiinnostavia, jonkun mielestä jopa ihan liian lyhyitä!
Itse sain pitää kaksi oppituntia: Raamatusta ja ihmisestä. Koetin painottaa sitä, kuinka Raamattu on Jumalan sanaa, johon rohkeasti saamme luottaa ja joka vaikuttaa yhä tänäkin päivänä. Jokainen meistäkin on osa tuota suurta kertomusta, joka on maailman luomisesta alkanut. Jokainen meistä on Jumalan kuva ja sellaisena äärettömän arvokas ja rakastettu, mutta jokainen on myös syntinen ja kauas Luojastaan eksynyt. Onneksi jokainen on myös Jeesuksen ristillä pelastettu.
Ei leiri kuitenkaan pelkkää opiskelua ollut. Kuten ripariin kuuluu, välillä leikittiin ulkona, pidettiin rukoushetkiä, syötiin usein ja hyvin ja laulettiin iltanuotion ääressä. Eroista huolimatta oli siis myös paljon samaa suomalaisiin ripareihin verrattuna."
Kommentit
Lähetä kommentti